Leverage - Circus Colossus

Liittynyt: 25 Jou 2006 Viestejä: 2832 Paikkakunta: Espoo

Eli arvostelussa yhtyeen uutukainen

Band :

Tuomas Heikkinen : Guitar
Pekka Lampinen : Bass
Valtteri Revonkorpi : Drums
Marko Niskala : Keyboards
Torsti Spoof : Guitar
Pekka Heino : Vocals

Orchestration for Wolf And The Moon by Sami Boman at Musicraft
Additional orchestrations for Movie Gods, Rider Of Storm, Revelation and Legions Of Invisible by Torsti Spoof
Background vocals by Anthony Parviainen, Pekka Heino and Torsti Spoof

Produced by Tuomas Heikkinen, Jari Mikkola and Torsti Spoof
Recorded at Studio Audio by Jari Mikkola and Torsti Spoof between May And August 2009
Additional recordings at Studio Tauko by Yki Buckbee and Tuomas Heikkinen in June and July 2009
Keyboards recorded at RyhäPaja by Marko Niskala
Mixed at Studio Audio by Jari Mikkola and Torsti Spoof in August 2009
Mastered at Chartmakers Helsinki by Henkka Niemistö
Artwork & layout by Valtteri Revonkorpi

Songs :

Rise (instrumental) 1:54 Boman-Heikkinen
Wolf And The Moon 5:01 Heikkinen
Movie Gods 6:09 Spoof-Heikkinen
Worldbeater 4:53 Heikkinen
Rider Of Storm 5:47 Spoof
Legions Of Invisible 3:58 Heikkinen
Revelation 5:01Spoof
Don´t Keep Me Waiting 2:31 Revonkorpi-Heikkinen
Prisoners 5:51 Heikkinen
Broken Wings 6:51 Heikkinen

All lyrics by Heikkinen

Eli kyseessä on yhtyeen kolmas kokopitkä levy. Debyytti Tides herätti ansaittua huomiota ja seuraava levy Blind Fire nostatti odotuksia entisestään. Mielenkiinnolla odotin sitä hetkeä, kun saisin tämän uutukaisen vihdoinkin kaiken sen lukemani ennakkokehumisen jälkeen kotiini. Muutamalla ensimmäisellä kuuntelukerralla ei levyltä jäänyt oikein mitään mieleen. Tietysti alun lyhyt erittäin ”Zimmeriääninen” instrumentaali-intro, jota seurasi levyn ensimmäinen varsinainen biisi iski heti kuin pajavasara, mutta loppulevyä tuli sitten kuunneltua ikäänkuin hieman sumussa. Mutta kun taakse saatiin semmoiset yli 10 kuuntelukertaa, joista suurin osa työmatkoilla puhelimen MP3-soittimesta, alkoi loppulevykin herättää jonkinlaisia tuntemuksia. En aio nyt alkaa analysoimaan levyä kappale kappaleelta, sillä se ei mielestäni yksinkertaisesti ole tarpeellista. On nimittäin aivan turhaa ruveta kehumaan jokaista kappaletta erikseen, sillä tämän levyn jokaisessa biisissä on yhtyeelle nyt jo niin tunnusomaiset erittäin tarttuvat kertosäkeistöt eikä biiseissä muutenkaan ole mitään vikaa. Levyltä ei siis löydy etsimälläkään yhtään huonoa (tai edes keskinkertaista ) biisiä, kaikki toimivat ainakin allekirjoittaneella todella loistavasti.

Jos nyt kuitenkin kirjoittaisin jotakin levystä noin yleisellä tasolla. Levy tuntuu, osin tietysti noiden isojen orkestraatioiden myötä mutta myös muutenkin, niin soundeiltaan kuin myös kokonaisuudeltaan kaikinpuolin täyteläisemmältä kuin edeltäjänsä. Levy on myös soitannoltaan raskaampi kuin edeltäjänsä ja mielestäni selkein ero on kappaleiden sovituksissa. Nyt sekä koskettimet että rummut saavat enemmän tilaa ja ylipäätänsä levyn yleisilme on jonkin verran progempi kuin edeltäjän. Kuitenkaan levyn sovitukselliset tekijät eivät mielestäni ole mitään joskus progelle niin itsetarkoituksellisia juttuja vaan esimerkiksi Markon kosketinsoittimet vain lisäävät kappaleiden sointiväriä ja vain parantavat niiden ”tarttuvuutta” ja näin vain alleviivaavat yhtyeen omaa tyyliä. Samaten Valtterin lisääntynyt tuplapedaaleiden käyttö ei tunnu miltään ”powermetalloinnilta” vaan toimii enemmänkin kappaleiden eri osia aksentoivassa roolissa vaikka toki Worldbeaterin loppuosan soolokohdassa niin Valtterilta kuin myös koko yhtyeeltä on havaittavissa pientä hyppäystä Dream Theaterin suuntaan, mikä ei kuitenkaan arvostelijaa ainakaan haittaa. Tai mainitaan nyt kuitenkin yksi biisi levyltä. Nimittäin kun kuulin Don´t Keep Me Waiting´n ensimmäisen kerran jäin sen loppuessa (jota en silloin vielä tiennyt) polkemaan tahtia ja odottamaan, milloin se seuraava säkeistö lähtee sillä lailla perinteisen ”isosti” rumpufillillä liikkeelle. Sitten kun ne neljä tahtia olivat menneet eikä mitään tapahtunut kului nopeasti seuraavat neljä tahtia ja seuraava biisi lähtikin jo pyörimään. No nyt olen jo sitä mieltä, että mitä sitä hienoa biisiä pilaamaan itsestäänselvyyksillä, kiitos siitä Valtteri.

Eli jos ei vielä selvinnyt, on kysessä todella loistava kokonaisuus erittäin hienoja kappaleita, jotka ainakin kahden nähdyn keikan perusteella toimivat myös livenä loistavasti. Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, mitä tämän jälkeen. Toivottavasti yhtye pääsisi viemään tätä artikkelia myös ulkomaille, sillä luulisi sielläkin olevan tilausta tämäntyypiselle materiaalille, ainakin jos katsoo kansainvälistä levytarjontaa tänä vuonna. Jos nyt jotakin negatiivista pitää sanoa, on levy hieman liian lyhyt. Nimittäin riippuen bussiyhteyksistä levyn ehtii juuri ja juuri kuunnella työmatkalla kertaalleen lävitse. Mutta jos yhteydet eivät toimi ideaalisella tavalla, joutuu aloittamaan seuraavaa kuuntelukertaa uudelleen alusta. Ja koska tämä levy on minun mielestäni hyvinkin Queensrÿchen Operation:Mindcrimen kaltainen (pakko kuunnella koko levy läpi jos kerran aloittaa) Pitäneekin jostakin hommata ne Japanin version extrabiisit, jos niillä saisi soittimeen sen sopivan marginaalin, että joskus joutuisi kävelemään kotiin hieman hitaammin. Wink

Eli ehdottomasti yksi vuoden levyjä ellei jopa vuoden SE levy!

Liittynyt: 10 Kes 2008 Viestejä: 290

Aah joku oli tästäkin levystä tänne jo väsännyt arvostelua Very Happy

Varsin osuvasti Ristohan levystä kertoikin ja omastakin mielestä levy on selvästi vuoden parasta antia. Yhtään väliinputoamista levyllä ei ole ja leveragelle tyypilliset tarttuvat kertosäkeet ja laulumelodiat täyttävät lätyn alusta loppuun. Pekka Heinon omaperäinen ääni ja kitaristi kaksikon Torstin ja Tuomaksen soolot on herkkua korvalle. Kokonaisuus on saatu myös paremmin kasaan, eikä biisit tunnu niin erillisiltä kun Blid Firessä. Säröä on kitaroihin lisätty huomattavasti ja levylle on saatu vieläkin tummempia elementtejä mukaan, vaikka onhan niitäkin jo nähty muutamilla kahden aikaisempien levyjen biiseillä. Parhaaksi biiseiksi itelle nousee levyltä avaaja Wolf And The Moon/Rise, Legions Of The Invisible, Riders of The Storm ja erittäin kaunista tulkintaa Pekalta sisältävä lyhyehkö balladi Don't Keep Me Waiting.

Jos Leverage jatkaa samaa rataa niin kohta on kasassa tuotanto pelkkiä täydellisiä levyjä, nimittäin kaikki levyt ovat tähään mennessä olleet täyttä rautaa alusta loppuun.

Lähetetty: To Jou 31, 2009 5:39 pm

Taitaa olla vuoden paras levy. Ostin ihan tän Riston hehkuttelujen takia ns.heräteostoksena enkä hirveesti edes oottanut tältä. Mutta mutta, jo tuo mahtipontinen intro ja eka oikea biisi Wolf and the moon riitti siihen, että olin myytyä miestä. Leverageen en aikasemmin edes pahemmin ollut tutustunut, mutta kyllä nuo aikasemmatkin nyt täytyy ostaa hyllyyn heti ensi tilassa. Sanotaan nyt, että ainakin vuoden toiseksi ellei jopa paras levy.

Tuossa muuten Wolf and the moonin video.