Dimi
Metallian
Liittynyt: 24 Lok 2006
Viestejä: 2042
|
 Lähetetty:
Ke Hei 11, 2007 10:32 pm |
  |
Helsinkiläinen Adastra tarjoilee The Last Sunset debyytillään perinteistä metallia. 80’s Rocksin haastattelussa yhtyeen Kitaristi Olli Anttila.
1. Adastra on melko uusi nimi metallimaailmassa kerrotko Olli hieman siitä miten bändi sai alkunsa?
Bändimme on tietyllä tapaa katsoen jo hieman vanhempi: aloitin jammailemaan erään ystäväni kanssa n. 5-6 vuotta sitten. Itse soitin rumpuja ja hän soitti kitaraa. Soittelimme covereita joitain kuukausia, kunnes päätimme hankkia basistin ja ruveta tekemään omia biisejä. Tällöin naapurustossa asuva ja ennestäänkin tuttu Santeri Vauramo astui kuvaan. Soittelin hieman kitaraa rumpujen ohella jo tällöin, ja eräs koulusta tuttu jamittelukaverini, Jussi "96" Ruokolainen, pyysi päästä jammailemaan kanssamme, koska hänen oma bändinsä oli hiukan kuivahtanut kokoon tuolloin. Siinä kävi sitten niin, että Jussi tuli rumpaliksi bändiimme, koska oli paljon parempi kuin minä ja itse aloin tykätä kitaroinnista enemmän. Tämän jälkeen toisen kitaristin hommia hoitanut ystäväni Teemu päätti poistua bändistä, jonka jälkeen sitten hankimme nalaulajan ja teimme hänen kanssaan kaksi demoa. Ensimmäisellä demolla nimemme oli vielä Breaker. Tämän jälkeen annoimme kenkää laulajallemme ja saimme Ville Siikamäen ilmoituksen kautta bändiimme laulajaksi. Teimme jälleen kaksi demoa, ja saimme aina hieman parempia arvosteluja kehittyessämme. Tämän jälkeen päätimme hommata vihdoin toisen kitaristin bändiin: siihen menikin sitten n. puoli vuotta, ennen kuin sopiva löytyi. Jari Hartmanin tultua bändiimme toiseksi kitaristiksi, teimme yhden omakustanne EP:n ja sen jälkeen soitimme joitain keikkoja ja suoritimme asepalveluksia, kunnes VJR signasi meidät. Olipa pitkä vastaus...
2. The last sunset on ollut nyt kuukauden päivät ihmisten saatavilla. Minkälaisia tunnelmia kyseinen kiekko sinussa herättää ja oletko ollut tyytyväinen levyn saamaan vastaanottoon?
No levyn ostaneilta ihmisiltä olen kuullut vain kehuja, mutta kriitikoiden analyysit ovat olleet kriittisempiä, mikä on heidän näkökannastaan ymmärrettävää; emmehän käytännössä ole keksineet mitään uutta mikä kostuttaisi heidän kaikennähneet housunsa. Levystä olen ylpeä ja biiseistä pidän todella paljon. Tosin sitähän kirjoittaa sellaisia biisejä aina, mitä itse haluaisi kuunnella, joten omista biiseistä pitäminen on luonnillista.
3. Kerro hieman miten levyn nauhoitukset sujuivat studiossa?
Hauskaa oli ja alkoholilla oli osuutta paikoitellen osuutta asiaan. Tarkaa informaatiota ja tarinoita voi lukea sivuiltamme löytyvästä Studio-Diary:stä englanniksi. Kaiken kaikkiaan valmiiksi hiotut ja harjoitellut biisit oli helppo nauhoittaa, eikä meidän biisit muutenkaan ole mitään vaikeita soittaa, joten kaikki sujui hyvin helposti.
4. The Last sunset menee lähiaikoina jakeluun Jenkkeihin ja Japaniin. Minkälaisia odotuksia tästä on? Minkälaista palautetta olette saaneet siltä suunnalta?
En ole saanut mitään palautetta viellä sieltä suunnasta, mutta sieltä päin ottivat meidän puolelle yhteyttä, joten kai siellä joku puskaradio on meitä lobbannut. Olisi kiva jos sinne lähetetyt levyt kävisivät kaupaksi tietysti. En odota mitään suursuosiota.
5. Vesku Violent Journeyltä on tehnyt kovaa promo työtä Adastran eteen. Onko mielestäsi nuorelle bändille etu aloittaa ura pienellä levy-yhtiöllä?
Vesku on todellakin ollut ahkera ja aidosti innostunut musiikistamme, ja koko bändi on hänelle syvästi kiitollinen tästä. Etuna on tietysti se, että olemme lafkan prioriteeteissa korkeammalla sen pienestä koosta johtuen. Meillä on myös taiteellinen vapaus: Vesku ei ollut ikinä kuullut muita kuin demoilla aiemmin esiintyneitä biisejä, mutta antoi meidän silti tehdä levyn itse. Lähetimme hänelle vain valmiin masterin, jolloin hän kuuli koko levyn ensi kertaa vasta. Isolle lafkalle signattuna on etuna tietysti medianäkyvyys: isot lafkat käyttävät niin paljon enemmän rahaa bändiensä promootoimiseen resurssiensa laajuuden takia, mutta silloin putoaa helposti jonnekkin ison lafkan ö-mappiin, jonka jälkeen ei tukea välttämättä heru enää.
6. Mitä kuuluu Adastran keikka rintamalle?
Toivottavasti parempaa, pari keikkaa on buukattu ja pari työnalla. Basistimme tällä hetkellä suorittama asepalvelus rajoittaa keikkailua ikävän paljon. Aina kun ei ole varmaa pääsekö hän edes lomille viikonloppuina, ja 2007 vuoden alkupuoliskon vietti rumpali intissä. 2008 olisi tarkoitus potkaista isompi vaihde silmään. Meillä on energinen liveshow ja soitamme tarkasti, minkä luulisi miellyttävän keikanjärjestäjiä, joten ottakaa yhteyttä meihin, olemme halpoja kuin mikä!
7. Teet suurimman osan Adastran kappaleista, minkälainen työskentelytapa sinulla on?
Käytmämme GuitarPro-ohjelmaa bändissämme. Kirjoitan kaikki ylös tietokoneelle kitarasooloja lukuunottamatta: kitarat, bassot, rummut, laulumelodiat, lyriikat ja synat, tämän jälkeen lähetän valmiin paketin muille bändin jäsenille, he kuuntelevat sen ja sitten saavumme treenikselle ja alamma soittamaan. Joskus myös sovitamme niitä hieman treeniksellä, jos meistä tuntuu siltä, että biisi kaipaa sitä.
8. Kumpi on hankalampaa säveltäminen vai sanoittaminen?
Tällä hetkellä tuntuu, että sanoittaminen on hankalampaa, mutta silloin yleensä auttaa, kun lukee jotain kirjaa tai katsoo elokuvan, jotta saa jonkinlaisen inspiraation jonkin tarinan kertomiseksi. Välillä uusien harmonioiden keksiminen myös tuntuu vaikealta.
9. Adastran musiikkia voisi luokitella perinteiseksi metalliksi. Minkälaiset yhtyeet ovat vaikuttaneet teihin?
Judas Priest, Iron Maiden, Metallica, Dio, Megadeth, Black Sabbath, Deep Purple, In Flames, Trio Niskalaukaus. Jokaisella jäsenelllä on myös jotain omia suosikkeja jotka eivät putoile niin paljon muilla: tykkään itse mm. Steve Vai:sta ja Satrianista sekä Dream Theater:sta. Rumpalimme pitää King Diamond:sta, Motörhead:sta ja pop-metallista kuten Mötley Crüe, Ratt ja Poison. Basistimme tykkää paljon trash-metallista kuten Slayer:stä, Haunted:sta ja Göteborg-metallista. Toinen kitaristimme tykkää sellaisesta hieman kikkelimmästä menosta kuten: Stratovarius, Yngwie Malmsteen, Helloween ja laulajamme tykkää sellaisesta örinä-meiningistä kuten: Dimmu Borgir, Barathrum, Emperor tai Cannibal Corpse. Kaikkia jäseniä yhdistää tietysti rakkaus kasariheavyyn.
10. Mitkä muusikot ovat vaikuttaneet sinuun soittajana?
Adrian Smith, Glen Tipton, KK Downing, Dave Murray, Kirk Hammet ja vaikkapa Steve Vai ja Joe Satriani.
11. Metalli on tällä hetkellä erittäin suosittua Suomessa, mitä mieltä olet tästä?
Metallimusiikki tuntuu olevan nykyään Suomessa koko perheen juttu mummoja myöten. Siitä on toisaalta hävinnyt se viehätys, että se on hieman vanhempien ihmisten karsastamaa ja jotenkin "haitallista nuorille". Ei ole enää ollut vuosiin kovin auktoriteetteja kohtaan kapinoivaa kuunnella metallia. Toisaalta, nyt kun heviä tulee hieman telkkarista ja radiosta enemmänkin, niin en todellakaan valita. Ehkä joku perkeleen Pikku Oravan hevilaulut menee kyllä jo yli...
12. Haastattelu tulee 80’s Rocksiin mitä tulee 80-luvusta ensimmäisenä mieleen?
Pastellisävyt, nenäkarkki, ylivedetty virvelikaiku ja Judas Priest. Isot tukat myös!
13. Mitä haluaisit sanoa 80’s Rocksin lukijoille?
Ostakaa levymme, siinä on ripaus jos toinenkin kasari-rokin hienoja elementtejä, ja käykää keikoillamme. Kasari kunniaan!
www.adastracave.com
(Made by Metallian) |
_________________
Where were you in '79 when the dam began to burst
Did you check us out down at the local show
Were you wearing denim, wearing leather |
|
